Avattu jogurttipurkki odottaa jääkaapissa, vaikka sen päiväys on jo mennyt. Suomessa merkinnät “parasta ennen” ja “viimeinen käyttöpäivä” tarkoittavat eri asioita, mutta kiireessä ero voi jäädä huomaamatta. Ruokahävikistä puhuttaessa katse kääntyy usein yksittäiseen kotitalouteen, vaikka kaikki ruokaketjun valinnat vaikuttavat siihen, mitä päätyy pois.
Päiväys ei kerro kaikkea
Parasta ennen -päiväys kertoo tuotteen laadusta, eikä se yksin tarkoita, että ruoka olisi sen jälkeen käyttökelvotonta. Tuotetta voi arvioida aistinvaraisesti, kun taas viimeinen käyttöpäivä on turvallisuuden kannalta eri merkintä, jota on syytä noudattaa. Näiden erojen tunteminen voi auttaa vähentämään hävikkiä ilman, että turvallisuudesta tarvitsee tinkiä.
Valinta alkaa jo kaupasta
Kotona syntyvään hävikkiin vaikuttavat ostoslista, pakkauskoot ja se, kuinka helposti arjen ruoanlaittoon löytyy aikaa. Kaupassa taas kysyntää ennakoidaan valikoimien ja tilausten avulla, ja tuottajalle väärä arvio voi tarkoittaa myymättä jäävää satoa. Siksi yksittäisen ostajan harkinta on hyödyllistä, mutta se ei yksin ratkaise koko ongelmaa.
Kenelle vastuu kuuluu
Hävikin vähentämisessä voi aloittaa pienestä: tarkistaa jääkaapin ennen kauppareissua ja miettiä, mihin lähestyvän päiväyksen ruoka sopisi. Samalla on aiheellista kysyä, millaiset pakkaukset ja myyntitavat tekevät kohtuullisesta ostamisesta helppoa tai vaikeaa. Miten itse jaat vastuun kotitalouksien, kauppojen ja tuottajien välillä? Kerro ajatuksesi kommenteissa, myös eriävä näkemys on tervetullut.
Vastaa